Mic Linder

Tietoja minusta

Maalaustaiteeni rakentuu eräänlaiselle tahattomuudelle. Aloitan löyhästi muotoilemastani ajatuksesta, tai ehkä pikemminkin aavistuksesta. Jokaisessa kuvassa täytyy olla musiikkia, tai rytmi, muuten se ei toimi. Jos se toimii, siis maalaaminen ylipäänsä, se toimii koska siinä on musiikkia/rytmi, olkoon kuva kuinka moraalisesti epäilyttävä tai sisällöllisesti tuomittava tahansa. Luin kerran kirjan lastenpsykologian suhteesta luovuuteen, jossa eräs tyttö sanoi: ”Minä vain aloitan, niin siitä tulee hyvä.” Ajattelin, että sen kummempaa työskentelyperiaatetta ei oikeastaan tarvitakaan. Minä vain aloitan, ja teen lisäyksiä, kunnes olen työstänyt kuvaa liikaa ja pilannut sen. Siinä tapauksessa poistan, pyyhin ja peitän, ja aloitan taas alusta. Kun tulen siihen pisteeseen, jolloin minulla ei ole enää mitään lisättävää, jätän kuvan. Ellen myöhemmin pidäkään siitä - aika usein olen nimittäin tyytyväinen päivän tulokseen, mutta seuraavana päivänä tyytymätön - niin peitän sen ja aloitan uudestaan. Selvennyksen vuoksi: tahattomuus ei merkitse, että mikä tahansa toimii, tai että maalauksessa ei olisi ajatusta. Tahattomuudella tarkoitan, että maalauksessa täytyy teknisesti olla fyysinen, spontaani elementti, jota ohjaa intuitio ja läsnäolo, ei ennalta määrätyt kaaviot. On kyse siitä, mitä kuva vaatii, ei siitä, mitä itse tarkoitat. Siinä syntyy vuoropuhelu, joka on metafyysinen. Mic